muori kuoli viime perjantai yönä. Joskus tuntuu että elämäni on yks vitun läppä, mutta sitten varmasti löytyy ihminen joka piristää että kyl varmasti jollain menee huonommin... turha kieriä itse säälissä. Mutta se on helvetin yksinkertaista se että kun itseltä kuolee läheisiä ihmisiä nii se tuntuu helvetin paljon pahemmalta kuin se että joltain toiselta kuolee. Katsoin jotain ohjelmaa jossa yhdeltä naiselta oli kuollut 2 vuoden sisällä äiti,isä ja 5 veljeä eri syihin.. silloin oli hetki et mitä mä valitan - multa oli kuollut vain isä, vaari, muori ja pari muuta. Joo kyl joillakin menee huonommin kuin  mulla.. En ole mikään helvetin marttyyri. Mutta joskus sen yhden tärkeän ihmisen menettäminen tuntuu ylivoimaiselta ja se riittää jo.

Mun muori sai sydänkohtauksen ravintolassa. Menetti tajunsa eikä kukaan osannut elvyttää?! Joutu olemaan ainakin 20 minuuttia ilman happea. Nyt hän makaa hapenpuutteen vuoksi hengityskoneessa tajuttomana. Kaikista eniten vituttaa olla tällä hetkellä katkera siitä että ihmiset eivät osaa elvyttää...

vaikka itselläni on mennyt kuinka huonosti en ole silti ikinä uskaltanut tehdä itsemurhaa. Mielessä se käy, mutta en uskaltaisi tehdä sellaista.

Tuttavani teki itsemurhan viime perjantaina.. Hirtti itsensä. Ei viestiä, ei mitään. Kukaan ei ymmärrä  miksi? Jossain bileissä näin hänet viimeksi kunnolla.. silloin se oli ihastunut vähän muhun ja mm. pussas mua suulle ohi mennen.. Se oli  viimeinen ilta ku puhuin hänen kanssa. siitäkin on aika kauan. Oon mä sen nähnyt ohi mennen jossain baaris tai bileis ja se oli aina niin iloinen.

 

Asun kauhajoen vieressä ja kyseisessä koulussa on ystäviäni. En tiedä vieläkään ketä on kuollut ja se on ihan helvetin turhauttavaa. Tälläistä tämä elämä  on. Ihme ettei tälläisiä tapauksia ole enemmän:/. Ei voi ymmärtää.. Tää tapaus oli vähän turhan lähellä. Ja kun uutisoitunut Amerikastakin ne jo järkyttää.. Miksi me ihmiset olemme niin kauheita toisillemme.. Mä olen niin pahoillani kaikien uhrien läheisten ja tuttavien puolesta.. mä olen niin pahoillani

ajattelin jauhaa jostain mun syömisistä mut ne taitaa jäädä sit myöhempään. Ei ole tärkeää nyt.

 

Ei tartte olla kovin uskonnollinen ihminen nii silti helpottaa surun keskellä kuulla taivaasta tms. Olin itse täysin ateisti ja vihasin ajatusta uskonnosta. Isäni ja vaarini menetettyäni tajusin että ilman toivoa paremmasta paikasta olisin tullut hulluksi tai katkeroitunut. Olen tavannut muutaman katkeroituneen ihmisen ja se on elämän hukkaa. Elämä jatkuu täällä niin kauan kun jatkuu ja sitten siirrymme parempiin bileisiin.( Enkä mä jaksa nyt kuulla mitään viisastelua.)

Olen kyllästynyt siihen että ajattelen elämää yleensä aina liian vakavasti.. Aina vituttaa ja on paha olla.. Mä tykkään pinnallisista asioista. Tykkään näyttää hyvältä. En jaksa enää pohtia jokaisen asian syvimpiä merkityksiä. esim.mä haluan silikonit koska silloin olen varmempi itsestäni ja nautin seksistä vielä enemmän, tykkään olla laiha ja omistaa sileän ihon koska silloin näytän terveemmältä ja kauniimmalta.